Toimeliaisuus kannattaa

Vanhustenpäivää vietetään 7.10. ja se aloittaa Vanhustenviikon, joka jatkuu lokakuun 14. päivään saakka. Vanhustyön keskusliitto, jonka jäsen myös Turun Seudun Vanhustuki on, on valinnut tämän vuoden teemaksi ”Iloa toimeliaisuudesta”. Yhdistyksemme ryhmänvetäjänä toimiva Heikki Suhonen (VTL) kertoo toimeliaisuuden merkityksestä ikääntyvälle ihmiselle.

Jo syntymässä saamme eräänlaisen “kaksoiskansalaisuuden” johon liittyy mm. terveys ja sairaudet, toimintakyky ja sen rajoitteet sekä aktiivisuus ja passiivisuus. Ikääntyneenäkin joudumme uusintamaan ”oleskelulupamme” yhä uudelleen. Meidän on huolehdittava monipuolisesti terveydestämme ja toimintakyvystämme. Näin turvaamme hyvän ja aktiivisen ikääntymisemme.

Ikääntyneet, jotka sopeutuvat aktiivisesti elämänmuutoksiin ja menetyksiin ovat yleensä vastaavan ikäisiä paremmassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Kaikkein yksinäisimmillä ikääntyneillä on sosiaalisesti aktiivisiin ikätovereihinsa verrattuna kaksi kolmasosaa useammin depressio. Yksinäisyys merkitsee tutkimusten mukaan monesti korkeaa verenpainetta ja stressihormonitasoa, immuunijärjestelmän ongelmia, neurologisia oireita sekä huonoa hyvinvointia yleensä. Yksinäisten ikääntyneiden eliniänodotteen on todettu olevan selkeästi alhaisempi kuin heidän sosiaalisesti aktiivisilla ikätovereillaan. Yksinäisyys on ikääntyneillä kaksikertaa merkittävämpi kuolinsyy kuin ylipaino. Myös Suomessa yksinäisyyden on huomattu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta, nopeuttavan laitoshoitoon joutumista ja aiheuttavan kognitiivisia muutoksia jo muutaman vuoden ajanjaksolla. Ikääntyneiden kannattaa siis olla sosiaalisesti aktiivisia ja pitävää huolta ihmissuhteistaan.

Fyysisen aktiivisuuden merkitys ikääntymisen yhteydessä on todennettu vakuuttavasti lukuisissa kansainvälissä tutkimuksissa. Noin tunnin reipas päivittäinen liikunta, kunkin edellytysten mukaan, alentaa ennenaikaisen kuoleman riskiä viidenneksellä fyysisesti vähän liikkuviin verrattuna. Jos korvaamme päivittäin kaksi minuuttia joka tunti istumisesta kävelemisellä, alenee ennenaikaisen kuoleman riski tutkimusten mukaan yli kolmanneksella. Erilaiset fyysiset aktiviteetit vaikuttavat aivojen eri alueilla, mutta kaikki liikunta vaikuttaa kuitenkin aivoihin joillakin aivoalueilla.

Fyysinen aktiivisuus hidastaa todistetusti mm. Alzheimerin tautiin etenemistä ja lieventää joitakin sen oireita. Liikunnalla on myönteinen vaikutus myös ikääntyneiden sydänsairauksiin, 2-tyypin diabetekseen, masennukseen ja kognitiivisiin ongelmiin. Suomalaisia kaksosia tutkittaessa fyysisesti aktiiviset kaksoset kuolivat dementiaan yli puolet harvemmin kuin fyysisesti ei-aktiiviset kaksoset.  Japanissa ikääntyneiden muistisairaiden fyysisiin harjoitteisiin liitetään usein päässälaskutehtäviä tai muita kognitiivisia harjoitteita. Näin yhdistetään fyysinen aktiivisuus ja ”aivojumppa”.  Fyysisten ja kognitiivisten harjoitteiden yhdistäminen kohentaa tutkimusten mukaan merkittävästi paremmin ikääntyneiden muistiongelmista kärsivien fyysisiä, motorisia ja kognitiivisia valmiuksia kuin kyseiset harjoitteet erikseen toteutettuina. Yhdistelmäharjoitteilla muistitestien tulokset paranevat usein jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen.

Muistia voidaan harjoittaa monin tavoin. Erilaisilla muistiharjoitteilla on saavutettu hyviä tuloksia. Eräässä tutkimuksessa harjoittelu tapahtui 45 minuutin jaksoissa kolme kertaa viikossa. Jo varsin lyhyellä aikavälillä muistisairauksista kärsivien ikääntyneiden tulokset muistitesteissä paranivat, aikataulujen muodostaminen helpottui, monia-alatehtävät sujuivat aiempaa helpommin ja työmuisti vahvistui. Edellytyksenä oli, että harjoitteissa ikääntyneet opettelivat uusia asioita ja taitoja eli he poistuivat perinteiseltä ”mukavuusalueeltaan”. Myös musiikin kuuntelun on todettu vahvistavan ikääntyneiden muistia ja kognitiivisia valmiuksia.

Suomessa neljäsosa 65 vuotta täyttäneistä osallistuu vapaaehtoistyöhön. Heitä ehkä ilahduttaa laajan yhdysvaltalaistutkimuksen tulos. Siinä vapaaehtoistyötä tekeviä ikääntyneitä verrattiin muihin saman ikäisiin ei-vapaaehtoistyössä oleviin. Vapaaehtoisten kuolleisuus on verrokkiryhmään suhteutettuna neljänneksen alhaisempi, kun muut asiaan vaikuttavat tekijät oli huomioitu. Havainto koskia erityisesti niitä vapaaehtoistyössä olevia, joiden motivaatio perustui erityisen vahvasti epäitsekkäisiin syihin. Kyseisillä vapaehtoisilla arveltiin olevan jo alkujaan voimakas elämänhalu ja toisten auttamisen motiivi. Tämän vuoksi he saavat vapaaehtoistyöstään erityisen suurta tyydytystä ja mielihyvää. Vapaaehtoistyön vahvat sosiaaliset verkostot tukevat osallistujien omaakin elämänhallintaa. Vapaaehtoistyötä tekevillä oli verrokkeja alhaisempi verenpaine, vähemmän stressiä ja depressiota. Heidän terveytensä oli kokonaisvaltaisesti verrokkeja parempi. Jos vapaaehtoistyön määrä vuositasolla nousi korkeaksi, alkoi kuolleisuusriski kuitenkin kohota.

Heikki Suhonen

Jokainen haluaa elää vanhaksi,

mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi.

(Jonathan Swift)

Mainokset