Turvaa itsemääräämisoikeutesi hoitotahdolla

 Alzheimerin tautia sairastava 55-vuotias mies, lääkehoito. Mies on kotihoidossa. Tarvittiin lyhytaikaista hoitoa viikonlopun ajaksi, joten potilas käveli terveyskeskuksen vuodeosastolle omissa vaatteissaan perjantaina. Sunnuntaina potilas istui geriatriseen tuoliin sidottuna, kuolaavana, kävelemättömänä sairaalan vaatteissa.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Kuolemaa tekevän ja parantumattomasti sairaan ihmisen  hoito ei aina vastaa potilaan omia toiveita siitä, miten hän haluaa tulla kohdelluksi elämänsä viimeisinä vuosina. Resurssipulasta ja jatkuvasta kiireestä johtuva ylilääkintä, kaltoinkohtelu ja suoranainen heitteillejättö ovat myös ikävän yleinen ilmiö väestöltään ikääntyvässä Suomessa. Luemme näistä tapauksista toistuvasti sanomalehdistä ja saatamme jopa törmätä niihin omassa lähipiirissämme. Tästä huolimatta ajatus siitä, että me itse joutuisimme joskus itse samaan tilanteeseen – avuttomana ja liikuntakyvyttömänä kuolaamaan geriatriseen tuoliin – kuulostaa monista meistä vieraalta ja kaukaiselta. Monesti ihmisillä on taipumus elää hetkessä ja olettaa, että oma toimintakyky ja terveys säilyvät loppuun saakka. Myös ajatus itsenäisyyden menettämisestä voi tuntua niin epämiellyttävältä, ettei sitä halua ajatella ennen kuin on aivan pakko.

Elämä ei kuitenkaan koskaan mene suunnitelmien mukaan. Jopa nuori ja terve ihminen voi saada aivoinfarktin tai joutua äkilliseen onnettomuuteen, jonka johdosta hänestä tulee täysin riippuvainen muista ihmisistä. Silloin voi olla jo myöhäistä päättää, millaista hoitoa haluaa ja millaista ei. Monesti vasta vakava sairaus, kuten syöpä tai muistisairausdiagnoosi herättää meidät pohtimaan omaa tulevaisuuttamme ja sitä, minkälaista haluamme loppuajan elämämme ja hoitomme olevan. Erityisesti iäkkäämpää väestöä koskevat muistisairaudet tekevät oman hoidon suunnittelusta ennakolta tärkeää, koska psyykkisen toimintakyvyn heikentyessä myös kyky itsenäiseen päätöksentekoon heikkenee.

Hoitotahdon tekeminen ennen psyykkisen toimintakyvyn heikentymistä onkin paras keino varmistaa se, että omat toiveet hoidon suhteen otetaan huomioon myös elämän loppuvaiheessa. Hoitotahto on hoitotahoa juridisesti sitova asiakirja, jota myös potilasta edustavien lähiomaisten ja laillisten edustajien pitää kunnioittaa. Hoitotahto voi olla potilaan allekirjoittama vapaamuotoinen asiakirja taikka tehty valmiille lomakepohjalle, joita löytyy muun muassa THL:n ja Muistiliiton sivustolta. Siihen voi hoitoon liittyvien toivomusten lisäksi kirjata omia esimerkiksi elämänarvojaan sekä hoivaa liittyviä toivomuksia. Sillä voi myös valtuuttaa esimerkiksi luotettu lähiomainen edustamaan itseään hoitoa koskevissa kysymyksissä silloin, kun oma toimintakyky on mennyt.

Hoitotahdosta voivat kaikki halukkaat tulla kuulemaan lisää maanantaina 19.11. Turun Seudun Vanhustuen järjestämään Oloneuvoksen Olohuoneeseen, jossa käsitellään enemmän hoitotahtoa ja sen tekemistä.

 

”Suhtaudun edessä olevaan kuolemaani tyynesti ihmiselämään normaalisti kuuluvana osana. Kuoleman lähestyessä tärkein asia minulle ei ole elämän pidentäminen keinolla millä hyvänsä vaan ihmisolennolle kuuluva arvokkuus, jonka toivon säilyvän mahdollisimman pitkään. Jos tämä arvokkuus dementian tai muun parantumattoman sairauden vuoksi katoaa, en näe elämässä enää mitään mieltä ja haluan lähteä täältä mahdollisimman pian pois. Silloin kuolinhetken keinotekoinen pidentäminen ilman parantumisen toivetta on minusta turhaa ja absurdia. ” Ote 64-vuotiaan sisätautilääkärin aidosta hoitotahdosta. (lähde: terveyskirjasto.fi)

Mainokset