Tuettava ystävä ja tukiystävä

on

Aloin toistakymmentä vuotta sitten ihmettelemään, mikä on Turun Seudun Vanhustuki ry.

Eila ykkönen

Jäätyäni työkyvyttömyyseläkkeelle minulla oli tukiystävyyden suuruinen aukko arjessani. Ei kauankaan, kun huomasin olevani koulutuksessa Sairashuoneenkadun piskuisessa toimitilassa. Elettiin syksyä 2006, ja hetken kuluttua olin sitoutunut ystäväksi Eilalle. Hän oli hurmaava Eila ykkönen minulle vuosien ajan, poismenoonsa asti.

Eila kakkonen

Eila kakkosen kanssa paransimme maailmaa yli viisi vuotta. Säännöllisesti kahden viikon välein. Minulle, joka olen Turussa vain kymmenisen vuotta asunut, avautui aivan uusi turkulainen maailma. Eila oli nuoruutensa viettänyt Nummenmäellä, sieltä avioliiton ja perheen kautta kulkeutunut asumaan Pahaniemen liepeille. Kuusikymmentä vuotta samassa puutalossa, hirsisessä ja jykevässä; ikkunoista  näkymät Turun Linnan suuntaan ja merelle.

Sain tietopaketin toisensa jälkeen kotikaupungista, sellaisesta Turusta kuin se oli 1920-luvulta tänne 2010-luvulle.

Kun Eilan kunto heikkeni, hän siirtyi palveluasumisen piiriin. Minä ”siirryin Eilan mukana” – ystävyys jatkui, ja kenties syveni entisestään. Tunne siitä, että olin todella odotettu vieras, voimistui. Komeaan mustaan kalenteriin merkitsin aina seuraavan tapaamispäivän. Pidin tarkasti kiinni aikataulusta; molemmat arvostimme täsmällisyyttä.

Eikä meillä juuri muuta eroakaan ollut kuin ikäero. Yhdessä vanhenimme, samoja asioita ihmettelimme. Digitaalinen maailma loittoni meistä päivä päivältä ja joka puolelta tursuavaa turhan tavaran paljoutta karsastimme. Ja syvennyimme muistojen pohjattomaan laariin, mustavalkoisten, hyvälaatuisten valokuvien kera.

Meidän, Eila-ystävän ja minun maailmani, tuli parannetuksi kerta toisensa jälkeen. Meidän yhteisestä maailmastamme tuli tosi loistava! Pitkäkin.

Lyhyen sairauden jälkeen Eila pääsi kaipaamaansa lepoon, taivaan kotiin.

Päivittäin palaa mieleeni jokin Eilan turunmurteinen juttu lapsuudestaan, nuoruudestaan. Korvissa kolisevat raitiovaunut, kutomojen koneet valmistavat neuleita, kulkuneuvot olivat hevosia jne… Nämä kaikki tulevat mieleeni kun pysähdyn muistelemaan.

Yhdistys ja virkistystapahtumat

Näitä kaikkia muistoja ilman olisin, ellen olisi tukiystäväksi ryhtynyt!

Vielä lisään itse yhdistyksen, Turun Seudun Vanhustuki ry:n, saamani ystävieni listaan. Palveleva henkilökunta, mukavat yhteiset matkat, tutustumiset kulttuurikohteisiin, ystävätapaamiset ja Ruusukorttelin kanssa yhteistyössä toteutetut tapahtumat ovat vertaamattomia; niissä yhdistyy ystävyys ja yhteisöllisyys hienolla tavalla.

Tuula Lindqvist, vapaaehtoinen

Mainokset