Yksi silmukka kerrallaan

on

Iloinen puheensorina kantautuu Seijan salista käytävälle. Lähemmäs tultaessa puikkojen vilkas kilinä paljastaa, mistä on kyse; on taas käsityökerhon keskiviikkoisen kokoontumisen aika.

Seitsemän osallistujaa ja yhdistystyöntekijä ovat kerääntyneet pöydän ympärille, jolle on levitetty näennäisen sekalainen valikoima lankakeriä, erikokoisia puikkoja ja käsityöohjeita pursuavia kansioita. Jokainen käsipari työstää jotain erilaista; iloisen keltaisia ja mintunvihreitä junasukkia lahjoitettavaksi TYKS:in Keskolaan, värikkäitä virkattuja kukkaroita myyntiin ja joulunpunaisia kelloja valmiina toivottamaan talven tervetulleeksi. Pöydän päässä syntyy uutena kokeiluna ravun muotoisia turvalonkeroita. Kaikki osallistujat tunnustavat harrastaneensa käsitöitä pienestä pitäen, eikä loppua näy. Keskustelu ajautuu siihen, miten harmillisen hankala sukkapuikkoja on tuoda lentokoneeseen, sillä muuten tulisi neulottua matkoillakin.

Vanhustuen käsityökerho aloitti toimintansa vuonna 2010 askarteluryhmänä, jossa valmistettiin tuotteita arpajaisvoitoiksi yhdistyksen tilaisuuksiin. Kevään aikana ehdittiin tehdä saunatöppösiä, askarrella kortteja ja ommella hartialämmittimiä. Saman vuoden syksyllä ryhmän nimi oli jo vakiintunut Käsityökerho Vakaksi. Kerhon toiminta on jatkanut kehitystään pikkuhiljaa tuotemyynnin tulon ja uusien ideoiden myötä, mutta suurin muutos tapahtui tänä vuonna, kun kerhoa alusta asti luotsannut Terttu siirtyi eläkkeelle ohjaajan tehtävistä. Kohti ensi vuoden 10-vuotisjuhlia jatketaan nyt allekirjoittaneen johdolla.

Kysyttäessä, mitä kaikkea vuosien varrella on tullut tehtyä, vastaavat kerholaiset naurahduksella. Mitä sitä ei ole tullut tehtyä? Yhdistyksen eräänlaiseksi maskotiksi muodostuneet hipot ovat ehkä näkyvin tuote, mutta käsityökerhon repertuaarista löytyy myös kaikkea villasukista ja –lapasista hartiahuiveihin, kestokasseihin, kransseihin, humoristisella nimellä kulkeviin ”miehen korvikkeisiin”, haarukkapitsiin ja perinteisellä menetelmällä valmistettuun kalaverkkoon asti. Lahjoitukseen on lähtenyt virkattuja peittoja, junasukkia, turvalonkeroita ja syto-myssyjä. Antamisen ilo on tärkeä osa kerhon toimintaa.

Silmukoiden välissä käytävästä keskustelusta käy ilmi myös toinen tärkeä osa; kerhon sosiaalinen tärkeys. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että pääsee tapaamaan muita samanhenkisiä. Eräs Suomeen palannut kerholainen on löytänyt tukea kielen uudelleenopettelun kanssa. Jotkut haluavat ylläpitää vanhoja käsityötaitojaan ja kokeilla jotain uutta tuotetta, mitä ei välttämättä muuten tulisi tehtyä. Ja toisinaan kyse on vertaistuesta. Mukavan tekemisen ja ajankohtaisten aiheiden lomassa raskaidenkin kuulumisten vaihto kevenee hieman. Lopulta päädytään tärkeän kysymyksen äärelle: ovatko metalliset vai puiset puikot paremmat neulomiseen?

Mistä on Vanhustuen käsityökerho siis tehty? Sukkalangasta, ideoista, ystävistä ja kahvista. Uudesta, vanhasta ja väsymättömästä oppimisesta. Ja ennen kaikkea yhdessä tekemisestä – yksi silmukka kerrallaan.

Vanhustuen käsityökerho kokoontuu toimistolla joka toinen keskiviikko klo 13-15. Tervetuloa joukkoon!

Mari Reinikainen

yhdistystyöntekijä, käsityökerhon ohjaaja