Ihanat aistimukset

Erityisen kauniina hetkenä luonto osaa puhutella.

Kauniista auringonlaskusta takkatuleen, linnunlaulusta myrskytuuleen, metsäpuron solinasta lintujen lauluun, maisemasta yksittäiseen kasviin ja kukintoon.

Tyynestä tai myrskyävästä merestä auringon heijastusten leikkiin aalloilla, meren pauhuun, lampien, purojen, jokien ja koskien maisemiin.

Tavallisesti ennätämme harvoin huomata nykyhetkeä. Teemme arjen askareita ja pohdimme samassa muita asioita, luemme, katsomme televisiota tai kuuntelemme musiikkia. Osaamme myös syödä lehteä lukien, keskustellen tai vain jotain miettien. Teemme monia asioita samalla kertaa koska olemme oppineet tekemään tavallisia rutiineja automaatilla. Näin aivot voivat askarrella muissa asioissa.  Tämä on tietysti hyvää ja kätevää mutta se irrottaa meidät tämän hetken kokemisesta. Tämä on hyvä huomata ja yrittää joskus pysähtyä. Jos tämän hetken tavoittaminen ei heti onnistu, sitä voi harjoitella. Taito tässä hetkessä elämiseen antaa paljon. Kun hetkessä elää avoimin mielin, se auttaa tajuamaan uusia mahdollisuuksia, näkökulmia ja tulkintoja.

Lounasta syödessämme voimme antaa itsellemme hetken maistelemiseen, miltä ruoka maistuu. Itsensä voi tuoda hetkeen ja huomata miten hyvää ruoka onkaan. Tällä tavoin herkullista ateria ei tule syötyä huomiotta. Miten tämä onkaan näin maukasta? Maistelu tuo tähän hetkeen ja sen kokemiseen.

Kotikokki tai kotileipuri osaa luoda monenlaisia herkullisia makuja ja tuoksuja. Muistamme niitä monia, usein ne tuovat matkassaan muistoja tilanteista ja tapahtumista. Muistoja voi herätä kaukaakin menneisyydestä.

Entä hajut ja tuoksut. Tässä koirien omasta maailmasta on meillekin suotu oma osamme. Juuri leivotun pullan tuoksusta vaikka minne. Sateen jälkeiseen metsän raikkauteen, kasvien ja niiden kukkien tuoksuun. Heinäpellon kaadetun heinän ja eväiden tuoksuun, kahvin aromiin. Mestareita alalla ovat varmaan hajuvesisuunnittelijat ja viinien maistajat mutta on meillä maallikoillakin mahdollisuutemme!

Mennäänpä saunaan, miltä tuntuu vihta ja löyly, entä uinti ja vedessä liikkuminen, lopulta porekylpy. Astuimme tuntoaistin, ihon ja liikkeiden maailmaan. Muistatko, miten riemuissaan pieni lapsi on opittuaan juuri kävelemään ja ottamaan muutaman juoksuaskeleen. Mikä liikunnan ilo ja riemu! Tämän muistaen voit keskittyä vaikka metsäpolun joustavaan pohjaan ja oman etenemisesi tuntumaan, sitten vetää kasvien raikastamaa ilmaa keuhkoihin ja huomata vielä metsän tuoksut. Entä linnut, miten ne  laulavat?

Aistimusten ja hetkessä elämisen taitoa on kutsuttu myös mindfullnessiksi tai tietoisuustaidoiksi. Harvardin yliopiston psykologian professori Ellen Langer keksi tutkia tätä arjen lähes automaattista toimintoa ja sen vastakohtaa, tietoisena nykyhetkessä elämistä. Mitä enemmän nykyhetkessä oppii olemaan ja havainnoimaan, sitä enemmän näkee. Näkee mahdollisuudet, jotka muilta jäävät huomaamatta. Tai näkee vaaran tilanteessa, joka ei muille vielä sano mitään. Aistitkin paranevat. Voi jopa oppia selvemmin kuuntelemaan, mitä toinen todella sanoo. Ellen Langer lupaa vielä tutkimustensa perusteella tietoisuustaitojen oppijalle hyvää terveyttä, lisää elinvoimaa, ehkäpä onnellisuuttakin. Pysähtyminen aistimusten ääreen siis kannattaa. Mitä enemmän tässä hetkessä elämisessä onnistuu, sitä monipuolisemmaksi ja kokemuksista rikkaammaksi elämä tulee.

Rainer Grönlund
Ikivireät ryhmänohjaaja
Hallituksen jäsen

Kuva: Pixabay